|
Kissanpentu
Kissanpennun kehitys voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen.
Kahden ensimmäisen elinviikon aikana pentu käytännössä vain syö ja nukkuu. Sen silmät ja korvat ovat kiinni, eikä se pysty juurikaan tekemään havaintoja ympäristöstään. Kolmannella viikolla pentu alkaa ottaa horjuvia askelia ja se pystyy jo seuraamaan liikettä katseellaan. Varsinaisen sosiaalistumiskauden katsotaan alkavan neljännen elinviikon
alusta ja päättyvän 10 - 11 viikon iässä. Tänä aikana pentu oppii kissalle tyypillisen käyttäytymisen, joka kehittyy aina 3
kuukauden ikään saakka. Tiukka side pennun ja emon välillä katkeaa tavallisimmin sosiaalistumiskauden lopulla. Joskus kuitenkin emo saattaa tiinehtyä uudelleen varsin aikaisin, jolloin
se hylkää edelliset pennut niiden ollessa vasta 5-6 viikon ikäisiä. Tällöin pentujen sosiaalisten taitojen kehittyminen jää vajaaksi, mikä saattaa myöhemmin
näkyä käyttäytymisen häiriöinä. Emo opettaa muun muassa pennuille miten ja mihin niiden on
soveliasta tehdä jätöksensä (hiekkalaatikkokäyttäytyminen). Opittu käyttäytymismalli on kehittynyt täydelliseksi vasta 60 päivän ikään mennessä, minkä takia kissanpentujen sopiva luovutusikä onkin koiranpentuun verrattuna myöhemmin eli 10-12 viikon iässä.
Kissan alkuperä
Kissan kesyyntyminen alkoi Egyptissä noin 4000 eKr. afrikkalaisesta villikissasta. Ihminen ei alun
alkaen kesyttänyt kissaa lemmikikseen, vaan suojellakseen viljavarastojaan jyrsijöiltä, sillä kissa
on tehokas saalistaja. Ihmisen ja kissan suhde kehittyi vähitellen tiiviimmäksi ja ihminen antoi
kissan käydä taloksi kotiinsa.
Kissa ja hiekkalaatikko
Jollei emolla ole ollut mahdollisuutta opettaa pentua käymään tarpeillaan hiekkalaatikolla,
nostetaan pentu johdonmukaisesti laatikkoon aina kun se on juuri herännyt, syönyt tai
muutoin ollut leikin tiimellyksessä pitkään tekemättä tarpeitaan. Pentu ymmärtää pian, mitä
siltä odotetaan. Jos kissa kuitenkin alkaa tehdä tarpeitaan muualle, kuin hiekkalaatikkoon, on
omistajan kiinnitettävä huomiota kissalle tarjotun laatikon ominaisuuksiin. Kissa voi aristella
suljettua katollista laatikkoa tai siinä olevaa luukkua. Jotkut kissat ovat hyvin tarkkoja laatikossa
käytetyn hiekan suhteen. Herkkätassuisimmat kissat haluaisivat hiekan
olevan mahdollisimman hienoa. Käytössä oleva hiekka voi myös olla kissan mielestä liian likaista,
vaikka siihen olisikin tehty vain yhdet pissat. Hiekkalaatikoita onkin oltava riittävästi kissamäärään
nähden. Hyvä nyrkkisään tö on, että laatikoita on yksi jokaista kissaa kohden ja vielä lisäksi yksi
ylimääräinen.
Kissa on reviirieläin
Kissan reviiri koostuu erilaisista toiminnallisista alueista, joita kissa merkitsee hajumerkeillä.
Kullakin alueella kissa suorittaa jotakin tiettyä toimintoa (mm. lisääntymis-, lepo-, leikki- ja metsästysalueet). Se kuinka paljon kissat sietävät oman lajinsa edustajia reviirinsä sisäpuolella, riippuu alueella harrastettavastatoiminnasta ja myös koko reviirin alueella elävien kissojen sekä saatavilla olevan ruuan määrästä. Toisia kissoja siedetään leikkialueella, mutta lisääntymisalueelle eksyessään ne saavat lähtöpassit. Jos ruokaa on yllin kyllin, kissa sallii helpommin toisten kissojen oleilun reviirillään. Kissan paikkasidonnaisuudesta johtuu, että kissa stressaantuu helposti, kun se siirretään paikasta toiseen.
Kissan lisääntyminen
Kissat saavuttavat sukukypsyyden keskimäärin 10 kuukauden iässä,jolloin erityisesti uroskissat alkavat merkkailla ympäristöään virtsamerkein. Tämä yleensä viimeistään johtaa nuoren kollin kastraatioon. Narttu on lisääntymiskauden aikana (tammi-maaliskuu ja touko-kesäkuu)
kiimassa kolmen viikon välein, jollei se ole kantava. Yksi kiima kestää 9–10 päivää. Narttukissan kiimakäyttäytyminen koetaan usein sen verran hankalaksi, että jalostukseen käyttämättömät kissanaarat steriloidaan. Kastraatio ja sterilaatio tekevät kissasta rauhallisemman, jolloin sen elintoiminnoissa ei kulu niin paljon energiaa kuin leikkaamattomalla kissalla.
Sterilaation ja kastraation on todettu nostavan ylipainoisuuden riskin 3,4 –kertaiseksi leikkaamattomiin kissoihin verrattuna. Tämän takia kissan syömää energiamäärää on pyrittävä rajoittamaan. Mastery-sarjassa on kevytruoka, Adult Light, lihavuuteen taipuvaisille kissoille. Myös Duck, Fish, Salmon ja Skin n’ Coat ruuissa on rajoitettu energian määrä.
Kissan ruokinta
Kissan ravintotarpeet muuttuvat iän myötä. Niin yli- kuin aliruokintakin saattaa aiheuttaa ongelmia kissan terveydelle. Lähes kaikki kaupalliset kissanruoat täyttävät
perusravinteiden suhteen minimivaatimukset. Pitkään käytettynä heikkolaatuinen ruoka
saattaa kuitenkin aiheuttaa ongelmia myöhemmin kissan elämässä. Joitakin ravintoaineita
kissa voi saada liikaa, kun samanaikaisesti joistakin voi olla puutetta. Ruokintasuositukset
ovat esimerkkejä ja ruuan todellinen määrä on hyvinkin yksilöllinen. Ruokintasuositus on hyvä
lähtökohta ruokavaliota vaihdettaessa. Kissan painon kehitystä on hyvä seurata jonkin aikaa
oikean annostuksen löytämiseksi. Makupaloja ja vastaavia on syytä välttää, koska ne ovat
tavallisimpia ylipainoon johtavia syitä.
Vesi
Vettä eläin tarvitsee päivittäin 0,5 – 1 dl painokiloa kohti. Vaikka kissa aavikkoelämään sopeutuneena eläimenä voikin tulla toimeen jonkin aikaa ilman vettä, on lemmikkinä elävällä kissalla oltava puhdasta juomavettä jatkuvasti saatavilla.
Kissan elintasosairaudet ja ylipaino
Painonhallinta on ehkä merkittävin eläimen hyvinvointiin vaikuttava tekijä, johon ruokinnalla
voidaan vaikuttaa. Ylipaino on usein kissan hitaasti kehittyvien endokrinologisten sairauksien,
kuten diabeteksen taustalla. Ylipainoisilla kissoilla on 5-kertainen riski kehittää II-tyypin diabetes. Painon nousu vaikuttaa myös nivelten toimintaan ja voi altistaa virtsatieongelmille,
kuten virtsakiteiden muodostumiselle. Painon kertyminen johtuu liian runsaasta energiansaannista kulutukseen verrattuna. Nykykissan elämäntapa on usein rauhallinen, sillä harva
kaupunkilaiskissa liikkuu ulkona vapaana päivittäin, mikä on kaupungissa usein mahdotonta ja vaarallistakin. Tämä pitäisi ottaa huomioon kissaa ruokittaessa, jotta paino ei pääsisi
nousemaan vaarallisen korkeaksi. Onkin arvioitu, että noin 40 % kaikista kotikissoista on ylipainoisia ja 25 % huomattavan ylipainoisia. Pienetkin päivittäiset yliruokintamäärät kasvattavat
kissan painoa huomattavasti pitkän ajan kuluessa. 10 ylimääräistä ruokanappulaa päivässä tekee kissasta ylipainoisen 2 vuodessa. Kissalle tulisi järjestää kiipeily- ja leikkimahdollisuus asunnossa, jos ulkona liikkuminen on mahdotonta. Kiipeilypuu, jossa on tasoja eri korkeuksilla, tuo kotikissan elämään toivottua vaihtelua ja liikuntaa. Kissa voidaan esimerkiksi ruokkia telineen
ylimmällä tasolla.
Painonhallintaruokinnassa vähennetään ruoka-annoksen energiapitoisuutta, mutta pyritään säilyttämään annoksen koko totuttuna, jolloin eläin ei ole nälkäinen pienen annoksen vuoksi. Tästä
syystä laihdutusruuissa on korkea kuitupitoisuus ja alhainen rasvan määrä. Huomattavaa
kuitenkin on, että merkittävä osa kuiduista on hitaasti sulavia, jolloin ulostuskertojen määrä ei
lisäänny niin paljon, että se häiritsisi omistajan elämää. Ulosteen määrä ulostuskertaa kohden
kasvaa hiukan. Jatkossa, eläimen saavutettua toivotun painon, ruuan annosteluun ja kissan
liikunnan määrään tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta kissan paino pysyy saavutetulla
tasolla.
MASTERY Luonnollisempi ruoka kissallesi kaikissa elämänvaiheissa
|
